Carborundi

Uusia grafiikoita

2011-03-30T22:35:00.000-07:00

Sweet Shop 10-18, 2011, 44x44 cm

Raatikka

2011-03-12T03:49:00.000-08:00

Meiltä oli jo lehmät myyty, pellot vuokrattu toisaalle, talo ties mihin pantattu. Uuteen terveystaloon muuttoa odoteltinn, koska äiti oli kunnan terveyssisar, maatalon pitäjä myös, leski.

Raatikasta maito haettiin. Sellainen tinkimaito on nykyään harvinaista ja pelottavan bakteerikantaista. Minä päälarin kanssa pellon poikki asialla juoksin, sinne Raatikkaan. Kesällä kärpäset pörräsivät kesätuvassa, kärpäspaperi täynnänsä niitä raatoja, haju kuin maatilalla konsanaan, kusi ja paska. Mitä sitä kaunistelemaan.

Kissanpentuja siinä siliteltiin, Raatikan Elli paistoi rieskaa, parempina päivinä myös uunijuustoa, siitä nimenomaisesta lehmänmaidosta. Kuuma rieska aina mukaan laitettiin. Kakaroita monen ikäisiä, isäntä juopohko taksikuski. Milloin mitenkin kyyditsi, toimi myös meidän äidin autokouluopettajana. Rättärillä sitten huristeltiin, seuraavaksi tipparellulla ja lopulta kuplawolkkarilla.

Raatikka itsessään oli tapahtumarikas paikka. Isäntä kerran kaatui saunan kiukaalle kännipäissään, poltti ahterinsa. Kukapas muu kuin meidän äiti paikalle kutsuttiin. Minkäs tuolle, ei istunut muutamaan päivään isäntä. Seuraavaksi törkkäsi Leena kätösensä sähkömankeliin. Taas äiti hätiin ja tarvittiin nyt kyllä kirurgiakin apuun. Toimivaksi saatiin kätöset. Ei mennyt aikaakaan kun jo taas puhelin kilahti, sellainen musta veivattava. Tikka oli lentänyt Ainon silmään. No, ei siitä silmästä enää näkevää tullut. Ainosta sensijaan tuli viulisti, siinä hommassa kun ei kahta silmää tarvita. Hyvin lienee asiat, mullan peitossa jo niin Elli kuin Verttikin.

Näin minä asiat muistan ja ensi kesänäkin käyn Ellin kanssa Raatikan pihalla lukittuja ovia haistelemassa, siellä Ruonanojan toisella puolella.

Asennetta

2011-03-12T02:43:00.000-08:00

Käväisin tuossa jokunen aika sitten työnvälitystoimistossa. Työ oli mielessä apurahan loputtua, säännöllistä tienestiä vailla ihminen.

Ensimmäiseksi kysytään minulta että mistäs sinä sitten päivärahaa aiot hakea, liitosta vaiko Kelalta. Puolella sanallakaan ei vihjaistu, saati tiedusteltu tai opastettu että mistäs niitä töitä meinaat. Paperinipun kanssa poistuin vaiteliaana, oli lomaketta annettu täytettäväksi, palautuskuorella varustettuna, kaikki niitä päivärahoja varten, ei töitä varten.

Myöhemmin, paljon myöhemmin tuli kaksiosainen kysely taiteellisen työn luonteesta, montako tuntia päivässä jne. Parhaan kykyni mukaan vastasin. Siitäkin on jo monta viikkoa. Mitään ei ole kuulunut.

Ne voivat katsoa että taiteellinen työ on esteenä niin työn vastaanottamiselle kuin päivärahojen saamiselle. Hittolainen, baarissako pitäisi istua, keskaria kiskomassa (yök). Eikös se ole parempi että sentään jotakin tekee, vaikka sitten taidetta. Saavathan ne oikeat työttömätkin harrastaa.

Mitäpä jos ”oikea työtön” viettää aikansa vallan vaikka punttisalilla, tehdäänkö siitä monisivuinen kysely. Paljonko rautaa nousee, montako kierrosta ja kilometriä kuntopyörällä hurahtaa. Päätellään sitten, onko ihminen estynyt työtä ja korvauksia vastaanottamaan.

Asennevammainen en ole minä vaan systeemi. Systeemi päättelee ja asettelee. Minut taiteilijana asetellaan sievästi sinne pinon alimmaiseksi.

Onneksi on jotakin tuloja tästä taiteilusta ollut, että en oikeasti päivärahoja olisi tarvinnut, saati ansainnut, mutta töitä kyllä voisin ottaa vastaan. Nimimerkillä kokemusta on.

Täytynee tuonne toimistoon mennä uudemman kerran, asenteella varustautuneena.

Kuvia

2011-02-09T02:44:00.000-08:00

Sweet Shop
1, 3, 5, 7
2011
carborundum
puupiirros
44x44 cm

Fiinejä tohveleita

2010-11-23T01:19:00.000-08:00

Matkalla Taidebasaarille
11.12. ja 12.12.
Jyväskylän Taidemuseon Holvi.

Reisilihat

2010-11-20T14:32:00.001-08:00

On se vain mukavaa kun tuli kunnon talvi. Kaksi hyvää päätöstä sain aikaiseksi heti lumen tulon lakattua. Lopettaa se pikkumyyjäisvedosten tuhertelu ja autopirulainen jäätyvine ovineen talvipakettiin. Nastarenkaat maastopyörään, huolet pois, huppu päähän ja menoksi. Rantaraitti 15 km Jyväsjärven ympäri on hyvä ja sopiva pikkuspurtille. Reisilihat vähän kylmyydestä kohmeloituivat ja hankintalistalle laitettiinkin toppahousut tai muuta vastaavaa jalkavarsien lämmikettä. 60-luvun pitsisomisteiset villahousut ei ihan tunnu koretexin alla riittävän tuossa touhussa, vai liekö harjoituksen puutetta. Mene tiedä häntä. Kivaa oli kuitenkin ja punaposkisena kotiin palattua maistui vanhanajan mustaherukkamehu kera viinalorauksen. Joskus on lääke paikallaan. Totta tosiaan.

Aikansa siinä kun oli emäntä huurtuneine rilleineen totiansa litkinyt ja villahousut kuorinut välistä pois, niin Ellin kanssa pyyhältämään. Jo vain olisi neiti Keljon lahden rantapusikkoon halajanut, vapaaksi temmeltämään. Vaan ei käy nyt, kun on nuo juoksut. Ei sitten millään. Ohi mentiin, tietä pitkin ja joutui neitoparka myyriä kalastelemaan ojanpohjilta, ilman tulosta. Reipasta silti oli meno ja ruoka maistui kun kotiin päästiin. Olisi maistunut pahempikin eväs, mutta kyllä kunnon siiklit ja sienimuhennos itsekerätyistä on ihan sieltä parhaasta päästä lauantairuokaa.

Vartin torkut piti ottaa, mutta ovikellohan se pirahti kesken kaiken dekkarin jännimmässä kohdassa. Joku naapuri siellä posmotti jostain takkapuista. Että pikkuasiasta niin pillahtaa, ja äkkiä, jotkut. Jatkoin dekkaria ja alkoi kohta pauke, Citymarketin joulunavausilotulitus Keuruuntien toisella puolella. Ellistä tuli yhtäkkiä äiskän kainalokoira, se ei tykkää paukkeista, kiitos Citymarketin. Vaan ohi meni pauke ja vaivuimme iltapäivän koomaan. Dekkarikin siinä tajuttomuuden tilassa lattialle kopsahti. En jaksanut häntä sieltä enää nostaa lukuasentoon, annoin olla.

Horteesta sitten herättyä vihdoin kahvia, kahvia ja kahvia. Kaapista löytyi onneksi keksejä ja hilloa, makeannälkään. Taas kohta menoksi, iltapissalle koiraneito.

Näin se päivä vierähti, mukavasti, ei huolta sen kummempaa ja pikkuasiathan voi hoidella joku pikkutarkka, pikkurilli ojossa prikulleen. Turhantärkeät ja tosikot ovatkin sitten luku erikseen, herrat heitä ymmärtäköön, en minä.

Pieni kenkäkokoelma 1

2010-08-24T09:33:00.000-07:00

Ensimmäinen erä
uniikkikenkiä löytyy
Kehystämö Patinasta
Yliopistonkatu 26 Jyväskylä

Lassie

2008-12-21T12:13:00.000-08:00

Vain kaksi nenäliinaa tarvittiin tämän illan Lassie-elokuvan loppuun asti katsomiseen. Ohessa koiran- ja kananhoitokuva n. vuodelta 49, ajalta ennen minua. Niin kanat, koirat kuin pikkuihmisetkin taisivat olla kohtalaisen vapaita ja onnellisia. Kaikki oli luomua, ihan luonnostaan.

A-K.

2008-12-18T20:33:00.000-08:00

Tonttu

2008-12-13T22:18:00.000-08:00

Tuollaisen näyn kohtasin aamulla kahvinkeittoon kompuroidessani. Tonttuhan se siellä, lahjantekopuuhissa. Koko yön oli kai häärännyt ja tuumaustaukonsa ääreen unohtunut, kenties torkahtanut kesken puuhan.

Hipsuttelin hiljaa pois kahvikupposeni kanssa ateljeehen, joka nyt on ylösalaisin ja taas takaisin molemmin puolin käännetty.

Tonttuja ei saa häiritä!

A-K.

Joulun odotusta

2008-12-11T21:28:00.000-08:00

Graafikko putsaa, myllertää, roudaa, ähertää ja puhertaa. Pää on siivottu, sitten ruumis, sisältä ja ulkoa. Tämä vei aikansa. Sen jälkeen käännetään ateljee ylösalaisin, vaaka-, pysty- ja vinopeilikuvaksi, kunnes saavutetaan sopivan tuntuinen Feng shui.
Paljon huonoa taidetta on taas kaatopaikalle ja paperinkeräykseen joutunut, kuten muutakin roinaa. Kellepä noita säästelisi. Veljenpoika Ameriikan maalta tuskin on kiinnostunut tätinsä pölyisistä grafiikoista. Muita ei ole, eikä tule. Siis, jos ikäjärjetyksessä mennään. Serkku sanoi viime kesänä, että ei välttämättä mennä. Mutta jos.... Ei pidä kuitenkaan ateljeen ja huushollin mikään romuvarasto ja museo olla, vaikka miten mentäisiin.

Ensi keväänä mennään kuitenkin Yorkshireen, neljän jonossa tai rivissä sopivaa residenssipaikkaa katsastelemaan. Jees! Ihan kutittaa, sisäisesti.

Joulupukille lähetin lyhyen kirjeen, että josko puhtaan ja rasvanpölyttömän keittiön saisi. Kai sieltä tonttu tulee toimen hoitamaan.

Poro ja lohi, hyvät kaverukset on aikaa sitten hengiltä otettu, paloiteltu ja pakastettu. Toivottavasti eivät karkaa. Lapin hillat ite poimittu, pakkasessa niin ikään ja tietysti jouluksi säästetyt pari Räihän oikeaa ohrarieskaa. Voisipa vielä tuon lumen taikoa pysymään!

Putsasin myös nuo täällä käväisseet pari kotiseututarinaa pois. Ne kai olivat sitä pään siivousta, johon vähäisen kemikaalejakin tarvittiin. Eipä taida koko maailmalle kuulua meikäläisen dynamiitit ja poltetut nuket. Tai ehkä joskus, mutta paremmin ilmaistuina.

Ai niin, tulivat sitten pikku tanssijat vedostetuiksi ja maailmalle pienen tienestilisän toivossa lähetetyiksi. Jyväskylässä heitä ei pahemmin näy ainakaan tulevan viikonlopun taidebasaarilla. Sorry.

Graafikko jatkaa äherrystä, puherrusta ja roudaamista. Vielä on toinen puoli ateljeesta sopivaan Feng Shuihin saattamatta.

A-K.

Tasapainoilua

2008-10-29T04:47:00.000-07:00

Päivä on mennyt tanssin merkeissä. Tusinan verran pikkuruisia kovapohjustettuja kupareita odottaa piirtämistä.
Jännittää ja hermostuttaa, uskaltaako aloittaa. Siitä on aikaa kun viimeksi etsauspiikkiin tartuin. Tinasotilaan kokoisia "nuorallatanssijoita" olisi tarkoitus saada raapustettua. Tuossa muutama malli, kesällä tarkoitusta varten kuvattu. Ronskilla kädellä taustat huitaisin pois, käppyrät ja tasot asettelin samaan tyyliin. Ovathan vain graafikkorepalehtajan mallinnoksia.

A-K.

Ps. Tulkoon nyt mainituksi että valokuvat otti Martti Kapanen!

Hyvästi ja tervetuloa

2008-10-19T00:41:00.001-07:00

Hyvästi kotimetsikkö,

linnunlaulupuut,

oravan pesät,

jänisten lymypaikat,

jokapäiväiset koirien

ulkoilutuspolut.

Hyvästi satakieli Frank!

Ja aivan kohta:

Hyvästi Keljon lahti,

linnunlaulupuut,

oravan pesät,

jänisten lymypaikat,

jokapäiväiset koirien

ulkoilutuspolut.

Tervetuloa SÄHKÖ.

Putkee pukkaa

2008-10-17T06:59:00.000-07:00

Mikälie palatsi, tai paholaisen luola tuonne kyhäytymässä.
Sinne näyttävät kaikki putket johtavan.

A-K.

Vielä kerran Kuopio

2008-10-16T01:01:00.000-07:00

Hienoksi laitettu galleria, eikä tuo näyttelykään ihan huonoimmasta päästä ollut. Lautaseinäkkeet kuultovalkoisella käsitelty ja epäilyksistä huolimatta ihan hyvät. Ripustuskin helppoa kun voi laudan mukaan työn suoraan asetella. Vanhasta, rupuisesta sähköliikkeestä saatu tyylikäs ja avara arkkitehdin yksinkertaisilla ratkaisuilla. Kuten näkyy, mahtuu isompikin teos sen kummemmin ahdistumatta. Tila sopii hyvin myös useammalle taiteilijalle. Seinäkkeiden takana on myyntitila ja avokeittiö. Voisi meidän Beckerille tuolta mallia hakea. Lisää kuvia gallerian osoitteessa http://www.carree.fi/ lähiaikoina.

Kevyt on olo näyttelyn jälkeen. Pelkillä kehumisilla ja isoilla lehtijutuilla kun ei leipää osteta. Poikinee myöhemmin...
Kohti uusia seikkailuja silti. Peltilehmä talvipaketoitu. Kulkukeinoksi vaihdettu maastopyörä ja sillä mennään talven läpi letti jäässä, järkikin joskus päässä.

Ensi viikolla nähdään "MEIDÄN TAITEILIJAT" Harmoniassa , avajaiset ke 22.10. klo 18-20. Tulukee kahtommaan ja juhlimmaan!

Valokuvat: Martti Kapanen

A-K.

Ps.

2008-10-06T20:35:00.000-07:00

Edelliseen vielä pieni lisäys, että eiväthän ne kaikki toki tonnia maksa.
Ja kyllä sinne seinällekin mahtuisi ja olisi varaa ostaakin, jos vähän vähemmän sitä krääsää...

Näin sen niän.

Kuopio tanssii ja soi, mutta ostaako taidetta?
Varsinkaan eisavolaiselta!
http://www.carree.fi/

A-K.

Kaupassa

2008-10-01T02:01:00.000-07:00

Tientakaisen saksalaismarketin tiskillä neito, ellei kaksikin ostoksinensa. Monelaista oli kärryyn eksynyt, mm. öljyvärimaalauspohjia 2 kpl ja pensselisetti.
"Onks sulla värejä?"
" Kai sitä nyt aina jotain löytyy. Ei oo nyt varaa väreihin kun nääkin makso jo parikymppiä."
Latoo ostoksiansa tiskille.
"Ja sit, toisaalta, eihän meille Ripen kaa kyllä mitään tauluja seinille mahdukaan."
Jättää pohjat myyjälle.

Et silleen.
Melkein meinasin kiljahtaa että minulla jo pelkkä yksi carborundumvedos tonnin maksaa.
Ja ihan melkein teki mieli turpiin pamauttaa.

En kiljassu, en pamauttanu.

Oudoissa aatoksissa siiderini ja pähkinäpussini kotiin raahasin, huoneen nurkkaan runttasin ja sohvalle mätkähdin.

A-K.

Kuopiossa kaikki hyvin

2008-09-28T09:48:00.000-07:00

Hieno galleria, hyvin passasi minun töille. Avajaisissa mukavasti väkeä, eikä isompia kieliongelmiakaan tullut. Lehteenkin pääsin, ja ihan isolla.
Kurkkuresepti tänne putkahtaa, jahka sen jostakin vihkon välistä löydän.

Pakko tunnustaa että ne "toiset kurkut" olivat ihan omasta päästä! Mahtoiko kukaan makureoja huomata.

A-K.

Kuopio kutsuu

2008-09-11T05:51:00.000-07:00

Kuka muistaa Petronellan

2008-08-25T22:13:00.000-07:00

Syksy on minun ja Petronellan aikaa.
Toinen kukkii, toinen töitä toimittaa.

Hyvää huomenta kaikille.

A-K.

Outoa siilin pyydystystä

2008-08-23T13:59:00.000-07:00

Eilen oli Ellin 3-vuotissynttärit. Sippulanniemi kierrettiin pitkästä aikaa, loppupäivä olikin vaihteeksi sateinen. Lahjoja ei tullut eikä onnittelusähkeitä. Paras lahja, eli aurinkoinen päivä tuli tänään ja johan meitä sateeseen ja sisällä möllöttämiseen kyllästyneitä vietiin...

Hyvin alkanut ja vauhdilla edennyt iltalenkkimme päättyi varsin surulliseen näkyyn Rantaraitilla. Oli pikku siili saanut kaulaansa hankalan näköisen silmukan. Mikäs se muukaan kuin juomatölkkipakkauksen muovisidos. Tuhisee ja rimpuilee siilipolo hirttosilmukoineen nyt ties missä pölyisessä pusikossa kunnes menehtyy tukehtumalla tai nälkään.
Olisin auttanutkin, mutta vastaanotto oli sen verran piikkinen, etten ilman hanskoja kyennyt. Naiivi yritys tovia myöhemmin hanskoilla, taskulampulla ja saksilla varustettuna koitui turhaksi. Oli eläinparka jo kaikonnut, silmukoineen.

Että on se PERKELE, kun jaksetaan juomaa ja muovisälää kassikaupalla kantaa kotiin ja puistoihin, mutta sitten ei yhtä pikkuroskaa voi taskuunsa laittaa ja kuskata sinne minne roskat kuuluvat. Ei tule aina kaikki mieleen, eikä välitetä. Muovi ei sula luonnossa, ennen sulaa siili.

Huomenna Kuopioon katsastamaan gallerian tilat.
Kyyti lähtee aamulla koirankusetuksen jälkeen ja paluu on iltapäivällä ennen toista tai kolmatta koirankusetusta. Mukaan mahtuu, jos kellä Savon puolelle asiaa on.

A-K.

Ps. En mene Idols-kisoihin.

Liemessä

2008-08-12T15:42:00.000-07:00

Graafikon liemet.
Aamupäivä hurahti Sinol-pesussa. 21 tanssilaatasta oli pestävä tussijäljet pois. Aluksi yritin tehdä homman sisällä, mutta tulin siihen tulokseen että ennen kuin kaikki 21 laattaa on käsitelty, pyörtyvät ensin koira ja sitten emäntä. Muita eläimiä ei tietääkseni huushollissamme ole, päiväsaikaan. Siirryin pihalle. Levy pukkijalkojen päälle ja puhdistettava laatta siihen. Sateen alta välillä pois. Myrkkyhöyryä kuitenkin ajautui lopulta sen verran hengitysreitteihin, että massiivinen päänsärky oli seurauksena, jotenkin tohjonpökkelö olo kaikenkaikkiaan.
Koirapuistoon siis, autolla. Taulumäelle ei ihan huvikseen kävele kaupungin halki ukkosta enteilevässä säässä. Ja lähempänähän, tai ylipäänsä muualla Jyväskylässä ei koirapuistoja ole. Sosiaalistumisharjoitusta Ellille. Ja ikävän karkoitusta, koskapa bestis Kuura on häipynyt maisemista. Pari laiskanpulskeaa rotikkaa siellä juoksukaverin virkaa yrittivät toimittaa... Elli lähinnä ujosteli. Helpottuneina ja janoisina (ei ole vettä tässäkään koirapuistossa tarjolla!!!) poistuimme karsinasta avarampiin maisemiin. Liekö tuo tuosta sosiaalistunut, kun on jo ihan supersosis muutenkin. Hauskinta kuitenkin ehkä oman emännän kanssa poluilla tallustella.

Kotona odotti jokasyksyinen kurkkushow. Maustekurkkuni ovat odotettua ja ihan must-herkkua(?). Tuumasta toimeen. Viime syksynä loppui liemi, nyt kurkut. Kauppaan siis ja kurkkutiskille täyttä laukkaa. Valitettavasti ne ihan pienet olivat loppuneet, tai joku direktiivi on nekin jo kieltänyt. Keskikokoisiin oli tyytyminen. Koskapa graafikon aivot olivat jo aamupäivän sinolkylvystä valmiiksi pehmenneet, päätti hän kurvata talousviskikaupan kautta, olihan taloustöitä tiedossa. Jonkunhan keittiökin tulisi siivota kurkkumylläkän jäljiltä. Vanhasta muistista muistin, että siivoamista tulee riittämään. On se hyvä, että ihmisellä on vanhakin muisti, eikä ihan kortilla kaikki. Heh heh.
Kurkut purkkiin ja suola-etikkaliuos päälle. Sillähän kupari tunnetusti kirkastuu. Mikseipä siis kurkkukin. Lisäsin toki hieman kaupan ja omia mausteita, etenkin valkosipulia roimasti. Eilisellä pyörälenkillä olin napsinut Survo-Korpelan tiluksilta mustaherukan lehdet. Retiisin siivuja punaisiksi koristeiksi. Mutta jo tunnin kuluttua olivat punaiset liuenneet etikkaliemeen. Valkaistuneita retiisejä, vaaleanpunastuneita kurkkuja.
Lopuksi siivous, massiivinen kuin aamupäivän päänsärky.

Syksyisen haikean kauniilta näyttää nyt kurkkupurkkirivistö keittiön pöydällä. On muuten hyvä makkaran korvike kun suolaisenhiuka iskee, uskokaa pois. Ja rasvaa arviolta 0 %. Suolasta en tiedä, eikä minun kolesteroolittoman ja verenpaineettoman tarvitse tietääkään.
Loput, yli jääneet kurkut (taas loppui lopulta liemi) keitin keitoksi kaapista löytyneiden parsa- ja kukkakaalinjämien kanssa. Se taisikin olla lähes ainoa myrkytön liemi tänään. Hyvää sekin.

Kiinalaiset kauneusleikkaukset piti katsoa toljottimesta. Äimäntapaisella muunmuassa pujottelivat kultalankaa ihmisen poskien läpi, kiristivät ja solmivat. Miten lie, jos vaikka kampa kuontaloa selvitellessä solmukohtaan osuu? Kuinka pitkälle tuota voi jatkaa, ennen kuin langoissa sekoaa, vetäisee vahingossa väärästä narusta ja kohtapa on nenä poskella. Halvemmalla, ellei jopa ilmaiseksi moisen itsensäkorostuksen saisi ehkä jossain syrjäisellä kujalla ja vieläpä jännitysmomentin kera ... Ja kuka ne kultalangat sitten lopullisen, langan auttamattonan rypistymisen tultua perii ?! Sanattomaksi veti, mutta päällimmäiseksi kuitenkin hiipi huoli Ellin henkisestä voinnista. Olihan päivä hänelle ollut peräti ankea, lukuun ottamatta laiskahkoa rotikkajuoksukilpailua k-puistossa. Siispä takki niskaan ja kävelylle, vielä vähän. Vanhainkodin sillan alla pari kyyneltä vierähti emännän poskille Kuuran poismuuton takia, mutta koskapa nenäliinaa ei ollut tullut mukaan, hillitsin itseni ja jatkoimme matkaamme muina naisina. Kotipihalla taas yksi yksinäinen pikkurusakko juuri ja juuri ehti häipyä näköpiiristä.

Jos huomenna päätä särkee, on syy liemen, hapantuneen etikan ehkä. Ensi tilistä ostan taatusti kaasunaamarin.

Ilmoitan Kuopioon galleristille, että näyttely on OK. Kerranhan se vain riipaisee, vaikka sitten Savossa.

Eräälle naisihmiselle muuten kehittyi kuulemma sellainen kuulo, että hän ei kuule miehen ääntä. Sittemmin hän kohtasi miehen, jonka kuulo oli kehittynyt sellaiseksi, ettei hän kuule naisen ääntä. Nyt he ovat hankkimassa yhteistä kotia. Olisikohan tiedossa onnellinen liitto?! Siitä varmaan kuullaan.

Näkemisiin!

A-K.

Mitäs Sie teet?

2008-08-07T13:48:00.001-07:00

Asteli mökin pihalle naapurin harmiton Hemppa, luokkakaveri Kaisajoen kansakoulusta, ajalta jolloin jalkani olivat pitemmät kuin minä itse. Siltä ainakin tuntui.
Kyseli niitä näitä ja lopulta tuo “Mitäs sie teet”.
- Olen graafiiko
- Jaa, ei se vain kyllä mulle mithän sano
- Noh, niinkö taiteilija, kuvataiteilija
- Mjaah, onkos se vähän niinkö ko mie teen nuita hautakiviä?
- Hmh, on se ehken vähän monipuolisempaa, ja kenties hauskempaakin.
- Niin kait. --- Täältä ovat kaikki lähtenhet pois, ei ole kethän ennää. Töitten perhän ovat lähtenhet.
- Niin, hankalaahan se on. Mutta kivahan täällä on käväistä.
- Hmm...
- Kuule, mulla on nyt kyllä vähän kiire, koiraki hermostuu tuolla autossa. Pelloon pitäis ehtiä.
- Joo, noh, lähe sie sitten. Mieki tästä... nähhään.

Kävelee pois. Hitusen kumarassa, naamansa mustanpunainen kuin Saharan auringonlasku, ei ihan pelkästä ulkoilmasta. Silmien alla pienet tomaatit. Heilauttaa kättä pihatiellä. Hautakivet odottavat.

A-K.

Leidit Lapisa

2008-08-07T12:04:00.001-07:00

Piti käydä Ellille esittelemässä emännän synnyinseutuja Kemijokivarressa. Kolme viikkoa siinä vierähti. Ensimmäinen viikko kului äimistellessä, toinen ounastellessa ja kolmannella viikolla olivatkin jo hillat kypsiä. Noin lyhykäisesti.
Elli näki kaistaleen Perämerta, poron Pellossa ja monia muita uusia asioita. Tutustuimme myös Kemin ja Oulun koirapuistoihin, sattuneista syistä. Kivaa oli, molemmilla.

A-K.

Onnistui!

2008-07-10T20:54:00.000-07:00

Pilvet siirtyivät auringon edestä juuri kun astuin Grafiikan pajan ovesta ulos. Häikäisevässsä paisteessa kävelin aukiolle, jossa laatat hohtivat odottavasti. Ei siis satanut.
Noora ja Anja hoitelivat taas osuutensa mallikkaasti.
Kiitos, "Pensseli" ja "Torvi" :-)
Esitys onnistui paremmin kuin koskaan lyhyen historiansa aikana. Uutisiinkin päästiin ja Grafiikan paja sai odotettua näkyvyyttä.

Nyt saavat laatat kuivahtaa rauhassa syksyyn asti. Ei käy vähiin painamisen urakka ensi talvenakaan, 21 kpl 70x100 cm kastelukannulla ja varpailla sotkettua carborundumia odottaa...

Kuvia voitte käydä vilkaisemassa tuolta paparatsin plogista: http://kapasia.blogspot.com/

Carborundumisti toivottaa mainiota kesän jatkoa kaikille.

A-K.

Lataus

2008-07-09T03:36:00.000-07:00

Pikalataus Sumiaisissa kaverin mökillä ennen huomista koitosta. Kastelukannu maalattu, gessot sekoitettu, asu ommeltu, silitystä vaille.

Vähän jännittää.

En ole vielä päättänyt, piirränkö kukat laatoille paikan päällä vaiko kotona.

Huomenna klo 14 se nähdään Aren aukiolla.

A-K.

Lomalla

2008-06-25T22:21:00.000-07:00

Jossakin päin Etelä-Karjalaa. Kolme punkkia, yhdeksän ahventa ja lukematon määrä hyttysenpuremia. Sadetta ja paistetta, siellä täällä. Talviturkit heitimme Saimaaseen, kukin omalla yksilöllisellä tyylillään, enemmän tai vähemmän porskutellen.

Lopulta kotiinpaluu ja työn kimppuun. Ohjelmassa tällä kertaa Rundi 3:n, eli carborundumtanssi "Kärpäsiä" -esityksen valmistelu. 18 laatan tanssia olen kaavaillut ...

10.7. klo 14.00 Aren aukiolla ensi-, kanta- ja uniikkiesitys.

A-K.

Älykkyystesti

2008-04-16T00:27:00.000-07:00

Testattavina valokuvaaja, logistiikkainsinööri ja kuvanveistäjä. Testiväline: 7-vaihteinen, huoltovapaa rumpuvaihde.
Tulos: kukaan ei suoriutunut testistä. Vain 1-vaihde toimii.

Testi uusitaan niin monesti kuin on tarpeen, tai kunnes kaikki vaihteet toimivat, ennen kesää.

Halukkaat voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle, tai Kapalle.

Testi on ilmainen.

A-K.

Ostoksilla

2008-04-09T05:27:00.001-07:00

Tänään taiteilija hankki rautasahan ja uudet lenkkarit.

A-K.

Varokaa kommentteja

2008-04-06T22:02:00.000-07:00

Tänne on tullut muutamia oudoilla nimimerkeillä varustettuja kommentteja, viimeksi "Zololkis". Älkää avatko! Tai eiväthän ne aukea, vaan kehotetaan katsomaan "see here or here". Viruksia kaiketi tiedossa. Ei kannata olla niin utelias, että menee tutkimaan. Olen poistanut kaikki tähänastiset.

Pyöräilykausi tuli aloitettua, vajaa 30 km noin aluksi. Löytyi tuosta parin kilometrin päästä vanha luokkakaveri seuraksi, että ei tarvitse aina yksin porhaltaa. Huomenna vesijumppaan ja uimaan. Ihan vittumaisuuttani olen ajatellut kunnossa pysyä ja vanhoihin farkkuihin mahtua jatkossakin :-) Ensin mainittuhan minulta onnistuu ihan luontaisesti ja jälkimmäinenkin, jos ei tauti kellelleen kaada.

A-K.

Asiallista

2008-03-27T01:12:00.000-07:00

Olipa päivän lehdykäisessä, kulttuuriosastolla valaiseva ja asiallinen reportaasi "Taiteilijan päivästä", kohteena taidemaalari Tiina Osara. Toivottavasti karsii turhat kuvitelmat punaviiniä lipittelevästä, tyhjyyteen tuijottelevasta, valtion rahoilla elävästä boheemista. Tavallinen arki se on taiteilijallakin.

Kivoja nuo Maijan uudet videopätkät :-) Vaikka ei kyllä saisi sanoa "kivoja", kun taiteesta on puhe.

Muuten, alkaa tämä blogaus vähän kyllästyttää. Voisiko porukkaa vaihtaa tai lisätä kun ei juuri kukaan enää tänne kirjoittele. !?

Levollisen ja ulkoiluntäyteisen pääsiäisloman jälkeen taas jaksaa. Päivän ohjelmassa nukkuvan koiran vedostusta Beckerin taidelainaamoon, toiveena pienet lisätienestit. Ikuisuustoiveenahan tietysti on, että tällä taiteellansa itsensä pystyisi elättämään, niinkuin muutkin ihmiset työllänsä kuulemma tekevät. Rundi 2 vielä kesken, mutta valmistuu sekin ennen pitkää.
Iltapäiväksi luvassa lumitöitä ja illaksi viiden tunnin opetuspyrähdys grafiikan pajalle. Kiitos apurahan, moinen pyrähtely kohta loppuu :-)

A-K.

Juhlat tiedossa!

2008-03-20T22:56:00.000-07:00

Tuli sitten linnan juhliin pikakutsu, meille ja seinäntakaisille. Kiirettä pukkaa. Jossain landella ollaan, ränstyneessä hirsihuvilassa ja ihan on pöndemeininki. Vaatteet hukassa ja vähän muukin. Suihkussakin pitäisi käydä ennen lähtöä...

Neljältä heräsin, keitin kahvit ja munat. Punajuuriliemessä mummon alushousunvärisiksi. Nyt jo aurinko paistaa. On niinkuin olla pitää, niinkuin lapsena pääsiäiset olivat, siellä pöndellä. Hyvää pääsiäistä!

A-K.

Tajunnan laajennusta

2008-03-14T02:19:00.000-07:00

Terveisiä tuolta:

http://www.operafin.fi/produktiot.asp?polku=18;510;;1&tyyppi=1

ja tuolta:

http://www.kiasma.fi/index.php?id=1579&L=0&FL=1

ja vaikka mistä.

Mökin akka kävi sivistymässä.

A-K.

Lumen varjo

2008-02-11T05:58:00.000-08:00

Arki näyttää nyt tältä. Rundi 2 lähtee vedostumaan tuotapikaa. Ei kuitenkaan sellaista ähkyvauhtia kuin edeltäjänsä. Esityksen nimi oli “Nuorallatanssija”, saapa nähdä mitä vedoksista tulee. Lisää outoja maisemia, jotakin kevyttä...

Näyttely on purettu ja työt muovitettu huomista kotiinkuljetusta varten. Olen siis vapaa uusiin kujeisiin. Enää ei jaksa hehkuttaa sen kummemmin näyttelystä kuin apurahastakaan.

Naamioidun tuulipukuun ja kävelysauvoihin, hukun kahisevaan massaan. Kuin kuka tahansa koirankusettaja. Huoleton kenties.

A-K.

Hämmentynyt

2008-02-03T12:42:00.000-08:00

Carborundista saamani palaute on lievästi hämmentänyt mieltäni. Eihän tässä näin pitänyt käydä, ihan tavallinen 50-vuotisretro vaan piti tuleman. Mitä kummallisuuksia ja hienouksia ihmiset ovatkaan sieltä löytäneet, kuvitelleet ja tunteneet. Hauskoja kommentteja olen saanut kuulla. Toisaalta, toista mieltä olevat eivät kehtaa tulla sitä suoraan sanomaan. Eipä siis ihan jalat ilmassa, pää pilvissä liihotella täällä Keljon perukoilla, hiirten syömässä hienostotaiteilija-asuntolassa.
Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka laatikon pohjalla viruneet, monesta muuttokuormasta selvinneet vedokset näyttävätkin ihan kelpoisilta siististi museon seinälle ripustettuina.Omatkin silmät siinä avautuvat toteamaan, etteivät ihan hukkaan ole apurahoilla ostetut Hahnemyhlerit ja Charbonnellit menneet.

Että on se vaan ilimoja pielly ja sikäli kuin ennustuksiin on uskomista, tulevat vielä säät vaihtelemmaan.

A-K.

Kuumaa laavaa

2008-01-30T03:40:00.000-08:00

Kiitos Raisa Jäntti. Hieno tulkinta teoksistani.

A-K.

3 v.

2008-01-27T19:04:00.000-08:00

Yksi täällä ihan onnessaan. Kolmen vuoden työrauha ei tunnu laisinkaan hassummalta !
Näyttely jatkuu vielä pari viikkoa. Museo on tehnyt ostopäätöksensä. Vielä kun näkisi kritiikintapaisen maakuntalehdessä!

Asiaan kuuluvat juhlakuviot kuohuvien juomien kilistelyineen on nyt suoritettu mallikkaasti ja kevät jatkaa tuloaan. Jospa vaikka suksille löytyisi jotakin käyttöä...

A-K.

Myytävänä

2008-01-07T05:58:00.000-08:00

LINTU TAI KALA, YKSI VENE, KANTELEITA JA SALAISUUKSIA ...
Kaikki tämä ja paljon muuta kotiin tai isompaankin konttoriin sopivaa
Jyväskylän taidemuseon Holvissa.

Hinnat vaihtelevat.

A-K.

Näin se on nähtävä

2008-01-04T04:17:00.000-08:00

Uuden vuoden illan ja yön kauhunhetkistä selvittiin. Niin meidän Elli kuin naapurin Kuurakin viettivät juhlansa vessassa. Ei kelvannut aattoillaksi hankittu putkiluu, eikä muukan herkku. Nukkumaan piti ehdottomasti päästä emännän viereen ja senhän tietää mitä siitä seurasi. Imurointia, imurointia, tuuletusta ja kaikenlaista karvojen ulosheittoa. Sen verran herkkänenäistä ollaan olevinaan.
Vaan eipä tullut maailmanloppu sen kummemmin Oulusta kuin muualtakaan. Eikä ufo laskeutunut sieltä Keljon risteyksen yläpuolelta .-) Aurinko sen sijaan vääjäämättömästi tulee esiin ja ehkäpä myös lunta...

Lomailu loppuu kohta ja alkavat opetuksen hyörinät.
Tervetuloa taas joukolla innostumaan painamisen ihmeestä. Opettaja (?!) on ainakin levännyt, niin että eiköhän sitä taas jakseta kevääsen asti porhaltaa.

A-K.

Paukkupelkoa ja panikointia

2007-12-30T03:46:00.000-08:00

Valoisaa uutta vuotta ja malttia rakettien paukutteluihin,
ainakin koirien läheisyydessä.

t. Elli & A-K.

Kohti uusia seikkailuja

2007-12-28T03:21:00.000-08:00

Joulu sitten tuli ja meni, rauhallisen mustana. Lahjojakin ilmestyi, palkitut Toiset kengät ihan kahtena kappaleena. Toiset saatiin onneksi vaihdetuiksi Vanikan paloihin ja Kiinalaiseen wokkiin. Tiedossa siis kiinalaista ruokaa näkkileivällä höystettynä. Sivistystä lisättiin oikein Finlandia palkitulla opuksella sekä sen edeltäjällä. Ei ole ollut herkkua palkitunkaan nuoruus, kaikessa kasvuntuskaisessa, armeijan käskyillä höystetyssä koomisuudessaan. Lukekaa, niin tiedätte: Hannu Väisänen, Toiset kengät. Enkä kyllä malta nyt olla kehaisematta, että kyllähän sitä minäkin siellä Oululaisessa "Lentävässä lautasessa" nuoruudessani istuskelin, tosin kymmisen vuotta myöhemmin...

Paras joululahja kuitenkin löytyi tuolta omasta hyllystä, missä Rundi 2:n laatat olivat kuivumassa. Ei huonolta näytä laisinkaan, jokunen jalanjälki siellä suoran viivan ja outojen maisemien seassa. Mikäpä sen oivallisempi tapa sulatella joulun herkkuja kuin tarkkuusimuroida carborundumlaatoista irtohiekkoja. On siinä taas pikkugraafikolle vedostuksen problematiikkaa ja värityksen seikkailua vähäksi aikaa, tällä kertaa vaatimattomasti 14 m, “Nuorallatanssia”.

Rundi 2 eli “Nuorallatansija” uniikkiesitettiin taidemuseossa 9.12. klo 14. Näkivät, ketkä viitsivät paikalle raahautua. Kuvia tuolla.

Näyttelyni “Carborundi” on esillä 10.2.2008 asti. Tervemenoa katsomaan. Tervetulleiksi toivotin monet myös avajaisiin, mutta taisivatpa olla mopot ja muut kulkupelit taas kerran jäässä, joten melkeinpä kotiporukalla ja naapurivoimin siellä heiluttiin. Kiitos kuitenkin niille, jotka kävivät näyttäytymässä ja kaiken kelvolliseksi toteamassa. Täytyy näin jälkikäteen sanoa, että jännitti ihan pirusti, jännitti itse asiassa monta kuukautta. Stressin purkautuminen olikin sitten ihan uusi ja hämmentävä, aikansa vievä juttu.

A-K.

2007-12-22T01:08:00.001-08:00

2007-12-19T16:26:00.000-08:00

Tervetuloa avajaisiin 7.12. klo 18-20

2007-11-27T00:42:00.000-08:00

Valmis !

2007-11-08T03:40:00.000-08:00

Arjen balanssia

2007-10-26T03:33:00.001-07:00

Kolmen laatan päivävauhtia kun etenee, pysyy arki balanssissa ja jää aikaa muuhunkin.

Ensimmäiset "Rundi 1":set juuri valmistuneet, sinertävän mustalla ryyditettyinä. Ei tuosta kuvasta kyllä paljon selviä. Tulkaa näyttelyyn katsomaan tarkemmin.

Elelen jännittäviä aikoja. 0 ja - tilillä, paperia juuri sen verran raskin ostaa, että tuon Rundin 18 osaa saan vedostettua. Susia ei saa tulla, koska mitään vara-arkkeja ei nyt ole. Pahat henget pysykööt myös loitolla tästä talosta.

Ihailijat kylläkin voisivat kipittää vaikkapa Beckerin taidelainaamoon tekemään grafiikkahankintoja. Onhan tuo nolla kylläkin aika kaunis muodoltaan, täydellinen ovaali. Riippuu tietysti fontista. Mielelläni näkisin nollan edessä myös jonkin muun numeron, ehkäpä kaksikin, ja sitä ennen tietty + eikä -.

A-K.

Arjen palasia

2007-10-13T12:01:00.000-07:00

Matkalla

2007-10-09T12:51:00.000-07:00

Viikonloppu hurahti carborundilla Keuruulla, yksikätisesti. Mikä lie jännetuppituiverrus iskenyt yllättäen, mutta niinpä vain jaksoivat kampea vääntää ilman opettajan apuakin. Mummo- ja neitoenergiaa ei puuttunut, innostus oli käsin kosketeltava. Myönteisten palautteiden ilostuttamana ajelin kotiin hirviä väistellen. Kyllä maalla on mukavaa.

Maanantaina jo kaksikätisenä, tee se itse -ranteen jäykistimellä varustettuna punaisen värin kimpussa. Illalla sekoitin puoli margariinirasiallista keltaoranssia seuraavaa kierrosta varten. Televisiotakin tuli siinä sivussa silmäiltyä, Tutankhamonin hautalöydöstä ja Ihmemaailman salaisuuksia puolella silmällä.

Niinpä siinä sitten kävi, että viime yönä seikkailin Saharassa. Shortsit siellä värjäytyivät aivan oransseiksi. Yöpaikka löytyi säkkipimeässä persmäkeä laskien hiekkadyynin juurelta, parakista. Aamulla heräsin siihen, että joku suuri, ehkäpä pronttosaurus käänsi parakin ympäri. Ulos vilkaistessa nousuvesi oli muuttanut maiseman aivan toiseksi, hiekkadyynit olivat vaihtuneet auringossa kimaltelevaksi meren lahdeksi.

Näyttelypaniikki alkaa painaa päälle ja olo on kuin itsekseen puhuvalla pyrstötähdellä, joka ei millään haluaisi laskeutua maan pinnalle, pysähtyä. Huomenna on kuitenkin pakko rauhoittua ja hoidella välttämättömät arkiset asiat. Syysloma onneksi edessä, eikä ole opetuksiiaa, trallalaa...

A-K.

Lauvantai

2007-09-22T14:39:00.000-07:00

Carborundum-pensselit suihkivat tänään vaihteeksi Keuruulla. Oli kurssi ja osallistujia sopivasti 8, paikkana “Teletalon” yläkerta. Sateinen oli keli aamutuimaan ajellessa. Pelotti, josko sakkorenkaat ojaan vie. Eivät vieneet, eikä sakkojakaan... Hauskasti vierähti päivä. Kahvia vaan olisin kaivannut, mutta en raatsinut sateeseen lähteä kahvipaikkaa etsimään. Kotona sitten, kuppia sun toista.
Ukko oli leivoskellut sämpylöitä, meikäläisittäin lausuttuna junttaleipää, kun ei se hiiva ja nostatus aina pelitä. Mulla kyllä, mutta harvakseltaan harjoittelevalle annettakoon anteeksi pienehkö junttamaisuus. Maku sentään oli erinomainen, Hämeenkyrön tuliaissämpisjauhoista se. Kiva oli herätä kotiinsaapumisen jälkeisiltä uupumusunilta tuoreen leivän tuoksuihin.
Helvetin kokit TV:ssä kokivat viimeisen koitoksensa ja tietysti toinen voitti, ja sitäkin luonnollisemmin toinen hävisi. Siis, toisen heistä ei tarvinnut perustaa ravintolaa Las Vegasiin. Lienee mukavampiakin paikkoja maailmassa. Käväisin kerran k.o. mestassa teininä kun velipoika naapurikaupungissa asuessaan kuskasi.

Pyykit pyörivät sähkö- ja vesivoiman ansiosta koneessa, joka valitettavasti sijaitsee ateljeeni nurkassa. Pauhu on huumaava “Kaikista halvin, kuhan pesee”- härvelissä. Vaan puhasta tullee.

Eilen oli masennuksentäyteinen päivä. Ei mitenkään uutta Taiteen keskustoimikunnan jo ulkoa opittu vastaus apuraha-anomukseen, eikä liene tässä sisäpiiristössä tarpeellista toistaa, siis EI. Vaatii taas vähän sulattelemista, kuoppaan ja ylös, yksinkertaisesti ilmaistuna. Hetkeksi menee voimat niin jaloista, käsistä kuin kaikesta siltä väliltä, kunnes taas itsensä kokoaa ja aloittaa siitä mihin jäi. Olisi nyt se liiteri, jossa voisi niitä puita silpoa tuhannen P:un päreiksi. Ei auta itku markkinoilla, ei ainakaan taidemarkkinoilla. Metsässäkin kävin (käyn melkein päivittäin) , mutta ei tehnyt mieli huutaa niinkuin suomalaisilla kuulemma on tapana. Tai oikeastaan tekisi mieli huutaa, mutta kun en ole vielä päättänyt mitä huutaisin. Ongelma sekin. Perkelettähän voi karjua vaikka kaupan kassalla, marketeissa tunnetusti aika hyvä akustiikka. Painava pitäisi asian olla, että kehtaisi metsän rauhaa mennä rikkomaan.

Piti tuo autokin mennä autokuumeessa ostamaan. Hyöty, huvi ja raha-asiat tulevat siinä pelissä hoidettua. Tykkään kyllä kiiltävästä, tällä kertaa sinisestä pellistä, kuin harakka kaiken kiiltävän perään aina ollut. On ne niin nättejä, ja kiiltäviä. Edellisen autoni, Tipparellun kromeja en unohda koskaan. Ja vauhtihan se on niin huumaavaa ...

“Kaikista halvin, kuhan pesee” on nyt toimittanut asiansa ja on kuivumaan ripustamisen aika.

Ohessa Ellin illallinen löytö: Vantus, elikkä etelän kielellä lapanen. Olevinhan viishaampi, joskin jauhopeukaloton ilmoitti, että ei ole olemassa vanthut-sanasta yksikkömuotoa vantus, ei ainakaan netissä. Riekkometässä olevalta velipojalta tiedustelin tarkennusta asiaan ja kylläpä vain meillä on aina ollut vanhut ja yksikössä vantus. Nyt on netissäkin, tässä juuri. Elli vain käsitteli, minä en photoshopilla hänen teokseensa kajonnut, vähän vaan kirkastin. Pikselipiipariksi tässä vielä...

Kouriin tuntumaton olo.

A-L.

Syyskuun kahdestoista

2007-09-12T03:58:00.001-07:00

Niin Hän jätti jalanjälkensä suomalaisen taidegrafiikan historiaan.

Eilen vietettiin lentokoneiden torniin törmäyksen muistopäivää. Tänään on jo ihan toinen päivä, olkoonpa se vaikka punaisten jalanjälkien vedostuksen aloituspäivä. Alkaa pikku graafikolla painamisen juhlaputki ihan pitemmän kaavan mukaan. Pohjat roseeta, seuraavilla kierroksilla oranssin hehkua ja lopuksi ryhtimusta.
Kyllä siitä hyvä tulee.

Vaan juhlat sikseen, nyt on riennettävä Grafiikan pajalle ihastelemaan Naojin tekemää uutta järjestystä kurssilaisille. Niin kuin valitettavan aina, leipätyö kaiken lystin katkaisee.

A-K.

Siirtoa

2007-09-10T05:11:00.000-07:00

Vedostamisen aloittamisen siirtäminen voi teettää yllättävän paljon työtä...

Paperiasioita

2007-09-04T06:37:00.001-07:00

Henki ilmoitti minulle aamulla, että nyt olisi hyvä päivä käydä ostamassa vedostuspaperia. Ennen sitä kuitenkin KYT:iin hoitelemaan Taiteilijatalosäätiön paperi- ja raha-asioita puheenjohtajan ominaisuudessa. Paperiostoksille päätin kurvata Beckerin kautta, josko siellä olisi myyntiä tapahtunut. Ja niinpä, eivät ehtineet kauan juuri poistuneen “ihailijan” rahat kassalaatikossa viivähtää, kun jo pikkugraafikon lompsaan sujahtivat. Siitäpä riemumielin Kirkkokadun Taide- ja kehysliikkeeseen Hahnemyhlen ostoon. Pienet paperit vaihtuivat isompiin ja vielä jäi vitonen ja risat kahviin ja pullaan.

Eilen kävin hakemassa Rundi 1:sen laatat UPM:ltä ja lähiaikoina alan viettämään mielenkiintoisia hetkiä Nooran jalanjälkien parissa. Vedostettavaa 18 laattaa, vähän ehkä jännittää. Pääsee taas painamisen ihmettä ja taikatemppuja kokemaan ihan oikeasti. Niin unohtuvat maalliset murheet ja turhat pikkujutut. Lopullinen teosnimi löytynee sitten lähempänä valmistumista. Unissakävelijä ehkä...

Näyttää tuo painamisen ihme muitakin kiinnostavan Kansalaisopiston kursseille ilmoittautujista päätellen. Taas ovat grafiikan kurssit tupaten täynnä, hyvä niin. Tervetuloa!

A-K.

Silppupäivä

2007-09-03T02:37:00.001-07:00

Elli kuuntelee Kaija Saariahoa, keskittyneesti, mutta hämmästellen...

Suikaleita ja silppua...

Pätkä "Mustematoa" vuodelta 1990.

Näin alkoi viikko vanhojen vedosten parissa.

A-K.

Kiirettä

2007-08-22T02:50:00.000-07:00

Näyttelyä pukkaa :

Rundiputkea seuraavat kolme kuukautta. Saattavat olla jutut vähän vähissä, mitä nyt kansalaisopiston oppilaille täytyy muutama sananen käydä kolme kertaa viikossa lausumassa. Tänään alkaa kuviskoulun työpaja, syyskuussa aikuisten kurssit. Kesä on auttamattomasti kohta ohi. Ei maha mittään :-(

Elli täyttää tänään kaksi vuotta. Mahdolliset muistamiset ja lahjoitukset voitte osoittaa vaikka tuonne Muuramen perukoille, Sven Nyberginin löytöeläintarhalle. Sieltä on moni rankkaan karvakuononsa takaisin saanut, kun on karkuteille eksynyt. Kukahan sitäkin työtä jatkaa kun miehestä aika jättää.

A-K.

Tanssin huisketta

2007-08-13T15:36:00.000-07:00

ja vähän muutakin. Carborundum-tanssi Rundi 1 sai sitten ensiesityksensä sunnuntaina UPM:n -tanssitapahtumassa. Kapasen ottamat kuvat puhukoon puolestaan. Olisi vielä kuva siitä odottamattomasta yleisömassasta, niin voisitte kuvitella mitkä olivat perhosmäärät vatsassa. Eivät toki olleet ihan meitä tulleet katsomaan, vaan oli siellä muita, "oikeitakin" tanssiesityksiä.

Tanssiosuuden esitti Noora Nenonen ja musiikista huolehti Anja Mauranen. Mainiolta näytti Nooran liukastelu märällä gessolla, kuin unissakävelijä liukkaalla jäällä! Ilman Anjan soittoa esitys olisi jäänyt lapsukseksi. Mielestäni kaikki onnistui niin kuin pitikin, kiitokset tytöille.
Miksikö Nooralla punaiset vaatteet? No, punaisellahan nuo laatat on tarkoitus vedostaa talven aikana ihan oikeasti. Milläs minä muulla!

A-K.

Rundi 1

2007-07-25T00:37:00.000-07:00

Kaikkeen sitä ihminen tulee itsensä sotkeneeksi. Arvatkaa onko perhosia ja vaikka mitä öttiäisiä vatsassa, nyt jo!
Pellit on leikattu, 25 kpl, 70x100 cm.

Kyllä siitä hyvä tulee, totesimme juuri polulla kohdatessa: Rundi 1

Kusessa kyllä ollaan. Kiitos taas Ellin. Aika mielenkiintoisen hapettuman tuo koiranpissa alumiiniin jättää. Vedellä toki hajut huuhdotaan pois. Eikös se kusi- ym. ruumiineritetaide ole ihan huppuhinnoissa tuolla suuressa maailmassa. Että silleen, osataan me Jyväskälässäkin!

A-K.

Koerasiaa !

2007-07-24T05:28:00.000-07:00

Ei niin ihanaa kuin luulisi

2007-07-23T01:25:00.000-07:00

Tuomionpäivä sitten koitti. Tuli Kelalta, jonka päivärahoille putosin joku aika sitten odotettu pyyntö : “Toimittakaa viipymättä selvitys puolisonne tuloista ja tuloihin kohdistuvista menoista työttömyytenne ajalta”. Siinäpä toimittamista, on apurahaa, satunnaisia keikkatuloja sieltä täältä, menoja melkein yhtä paljon. Tositteet mukaan. Ja mistäs ne! Ei ole taiteilijalla säännöllisiä tilinauhoja, kerran tai kaksi kuussa automaattisesti postiluukusta tipahtavia. Rustasi tuo kuitenkin selvityksen ja lomake saatiin täytettyä ja toimitettua, “viipymättä”.
Eletään siis vuotta 2007, ja vielä on nainen miehestä riippuvainen, jos toisinkin päin. Mitäpä jos asuisin naisen kanssa? Luulisi, että jokaisen työttömyys ja työttömyyteen liittyvät korvaukset, ne muutamat sataset voisivat olla hänen oma asiansa.
Kaiken työn olen aina tehnyt, mitä on tarjottu. Vaikka en olisi halunnutkaan, sillä omia juttujahan sitä taiteilija haluaisi tehdä 24 tuntia vuorokaudessa. On tuo työttömyyspäiväraha toiminut hätävarana esim. kesällä kun ei opetushomia ole ollut. Pakkohan jollakin on elää. Tässä nyt 50 v. pitkähkölllä CV:llä varustettu naikkonen nautiskelee aikaansaannoksistaan. Eläkkeellä sitten... Ja mikähän sekin!? Ei ylennä ihmisen mieltä tällainen. Onneksi kuitenkin on kesä ja lämmintä, toistaiseksi. Josko tuo” puoliso” vaikka jäätelön tarjoaisi:-) Toivossa eletään. Ei sentään vielä ole kettingillä tiskipöytään kahlittu.
16 vuotiaana kotoa läksin ja opiskelujen jälkeen ei ole minun tarvinnut kenenkään elätettävänä olla, vaan nytpä tulee kai sekin nähtyä.

Pakastinta olemme huuhtoneet. Sattuipa kerran töpseli irtoamaan seinästä ja poro sieltä karkaamaan (sulamaan). Hajua on pesty ja kuurattu. Nyt koitetaan viimeisenä keinona huuhtoa tuota jäätymislaatikkoa vedellä kylppärissä, josko sieltä viimeisetkin raadonliemet pois valuisivat. Loputon ja kenties toivoton on urakka, mutta ei tee mieli ensitalvena mädäntyneelle lihalle haisevia marjoja ja sieniä nautiskella. Toivonkipinä tässäkin asiassa.

Kesän ensimmäiset herkkutatit jo kuivumassa. Kiitos Ellin, joka poluille johdattaa. Kiinnostuksen kohteemme vaan ovat hieman erit, toinen sientä halajaa, toinen oravaa kurkottaa. Pinna palaa, hihna kiristyy...

Pyykkitupa kutsuu.

A-K.

Saarenmaa

2007-07-21T03:23:00.001-07:00

Terveisiä Virosta. Tuon etelämmäs ei Saarenmaan mantereella pääse. Pitihän sieltä kivi käydä hakemassa, se kaikkein kaunein. Oli mistä valita.
Loma-aika on vierähtänyt jo puoleen väliin. Raskaan talven jälkeen ihminen ihan omassa seurassaan viihtyy. Jotakin kevyttä mieli halajaa. Vaalean punaista mansikkavaahtoa päivänvarjon alla, poutapilviä ja ohuita tuulen henkäyksiä.
Syysmyräkät odottavat, mutta sitä ennen on vielä paljon tekemistä, lomatekemistä. Ja tietysti, mitäpä muuta taiteilija kuin niitä omia juttuja... Nythän on aikaa.

Olisipa aina näin.

A-K.

Ps. Onnistuin kesähuumassa häivyttämään koko blogimenneisyyteni bittiavaruuteen. Kiitos Päivin näppäryyden ja taituruuden, sain elämäni täällä takaisin.

Blogi uusiksi - osoite muuttunut

2007-07-19T03:31:00.000-07:00

Blogin osoite on vaihtunut http://carborundia.blogspot.com/

Päivittäkää uusi blogin osoite sivullenne!

(Valitettavasti vanhat viestit ovat hävinneet).